Salpalinja ja ylivientilaitos ovat museoviraston listaamia RKY-kohteita.
Rutolan kylän elämä muuttui perusteellisesti vuonna 1890. Norjalais-syntyinen Gutzeitin metsänostajana toiminut Ola Olesen Fald havitsi, että Saimaan vesistö voidaan yhdistää Kymijokeen Kären kylän kohdalta, jossa noin kilometrin levyinen kannas erotti Saimaan ja Päijänteen vesistöt toisistaan. Yhtiö osti Rovon tilan ja uittoväylän rakennustyöt aloitettiin. Myllylammen ja Kärenlammen väliselle 260 metrin maakannakselle tuli höyrykoneella toimiva ylivientilaitos ja rullarata ja Kärenlammen luonnollinen lasku-uoma Myllylampeen padottiin. Kärenlammen ja Jängynjärven välille rakennettiin puinen 760 metriä pitkä uittoränni.
Rakennusväestä oli puutetta, mutta viranomaistarkastus oli 13.5.1890 ja siirtolaite saatiin käyttökuntoon heinäkuussa 1890. Laitoksen tekniset ratkaisut kehitteli Gutzeitin teknillinen johtaja Julius Nielsen ja asiantuntijana oli Kymin lauttausyhtiön uittopäällikkö,insinööri Kari Appelberg. Myös Fald oli mukana suunnittelu- ja rakentamistyössä.
Ensimmäinen ylivientilaitos rakennettiin puusta. Se sijaitsi Myllylammen eteläpäässä ja rullarata johti Kärenlammen Saunalahteen. Tulit nostettiin Myllylammesta ylivientilaitoksen kautta 2,8 metriä korkeammalla olevaan Kärenlampeen. Ensimmäisenä kesänä tukkeja siirrettiin yhteensä 34.000 kpl. Kärenlammen vesi ei riittänyt puiden siirtämiseen eteenpäin, joten ylivientilaitokselle piti hankkia 30 hv:n höyrypumppu, jonka avulla Myllylammesta siirrettiin vettä Kärenlampeen.
Toinen ylivientilaitos rakennettiin Myllylammen länsirannalle puusta kaksikerroksisena vuosina 1908-1909. Laitos sähköistettiin.
Kolmas rakennettiin vuonna 1935 2-kerroksisena betonista ja tiilestä. Alakerrassa olivat voimakoneet ja vesipumput. Neljä pumppua pumppasi vettä 10 000 l/min Myllylammesta Kärenlampeen. Rakennuksen yläkertaan johti Myllylammesta kaksi vierekkäin olevaa, noin 15 metriä pitkää transporttia eli kuljetinta. Niiden alapäässä tukit laskettiin. Kun tukit siirtyivät yläkertaan, kuljettimen vieressä seisovat merkinlyöjät merkkasivat jokaisen puun, joka oli Saimaan merkkuupaikoilla jäänyt ilman merkkiä. Rakennuksen lävitse kuljettuaan puut joutuivat 5 metriä pitkälle rullaradalle, josta ne putosivat kahteen vierekkäin olevaan 200 metriä pitkään veden ryöpyttämään uittoruuheen ja edelleen Kärenlampeen. Parhaimpina aikoina ylivientilaitoksen kautta kulki viikottain 120 000 tukkia ja koko uittokautena 1 800 000 tukkia. Rakennuksen vieressä oli sähkömuuntaja.
Kirjassa"Juuret Lappeella" Veikko Anonen kertoo uittotyöstä: Enso-Gutzeitin hinaajat Cristian Kontturi, Heikki Peuranen, Ahkera, Paavali ja Ensi hinasit tukit tookissa Rovonlahteenn noin kilometrin päähän Söönhartin ylivientilaitoksesta. Antti-laiva teki tookista kaksi nippua rinnan jonoon ja vei nippukuorman Telataipaleen läpi Myllylampeen. Nipussa oli noin 80 tukkia yhteensidottuna keskeltä nippukettingillä ja molemmista päistä 6 mm nippulangalla. Niput purettiin ja uitettiin ylivientilaitoksen eteen puomien avulla. Päällevetäjät vetivät tukit transportteihin ja laskivat ne. "Kymmenen" kuului huuto, jonka ylösottaja merkitsi tukkimiehen kirjanpidolla kopissaan kirjaan. Yläkerrassa leimasi neljä naista tukkeja. Tukit uivat rännejä, joita oli kaksi rinnan, pitkin Kärenlampeen.
Ensi kesänä Salpavaelluksella 1.-3.7.2016 reitillä "Saimaalta Salpamuseolle" tutustutaan Salpalinja-rakenteiden lisäksi myös ylivientilaitokseen ja Rutolan ränneihin. Valitettavasti ne eivät ole aivan alla olevien kuvien mukaisessa kunnossa.
 |
| Ylivientilaitosi Seppo Luukkaan kuvaamana |
 |
| Seppo Luukas kesätöissä 1959 |
 |
| Piiriesimies Jaakko Vuori katselemassa tukkien kulkua Kuva: Liisa Seppälän kokoelmat |
 |
| Ns.pitkäränni Kärenlammen ja Jängynjärven välissä |
 |
| Tookihinausta Telataipaleen kanavassa Kuva: Pertti Juvonen |
 |
| Ylivientilaitos ja Enso-Gutzeitin virka-auto Kuva: Liisa Seppälän kokoelmat |