Rutolan ensimmäinen saha
Ylivientilaitoksen viereen rakennettiin vuonna 1897 pieni apusaha sahaamaan vettymeitä rampatukkeja, jotka eivät kestäneet pinnalla Kotkaan saakka. Ola Olesen Fald toimi sahan ja ylivientilaitoksen ensimmäisenä isännötsijänä.
Saha oli yksiraaminen ja sai voimansa ylivientilaitoksen höyrykattilasta. Se oli yhtiön ensimmäinen tuotantolaitos Norjan sahan rakentamisen jälkeen, eikä sitä aiottu kehittää. Saha purettiin vuonna 1900.
Lapatonniemen ensimmäinen saha
Vuonna 1899 alettiin rakentaa Saimaan puolelle uutta sahaa nk.Lapatonniemeen noin 3000 std sahausta varten. Saha tuli niemen itälaitaan lahden pohjukkaan, joka sai pian kyläläisten suussa nimen Sahalahti. .Kolmiraaminen saha valmistui vuonna 1900. Pari vuotta aikaisemmin Lapatonniemeen oli rakennettu telakka Saimaan hinaajia varten. Sahattua tavaraa kuljetettiin sulan veden aikana Saimaan kanavan kautta Kotkaan ja sieltä eteenpäin. Gutzeitin tärkeimmät vientimaat olivat siihen aikaan Ranska ja Englanti. Talvella lautatavara kuljetettiin hevosilla Lappeenrannan asemalle ja sieltä junalla Kotkaan.
Vuonna 1902 yhtiö osti Utra Woodin ja sahan siellä lopetettua toimintansa yksi raami siirrettiin sieltä Rutolaan.
Sahan työntekijöiden ammattinimikkeitä vuosisadan alussa olivat mm. tukkimiehet, repsikat, raami- ja sirkkelimiehet, halkosahurit, kääntäjät, justeeraajat, taaplaajat ja päällepanijat.
Ammattimiehet sahalle siirrettiin etupäässä Kotkasta. Hirvensalmella syntynyt Samuel Lång tuli Kotkaan rakentamaan rautatietä. Ratatöiden loputtua hän sai töitä Gutzeitin Norjan sahalta. Sieltä hän sai komennuksen sahanasettajaksi Rutolaan. Samanaikaisesti muutti useita muitakin ammattimiehiä Rutolaan, jossa yhtiö tarjosi heille asunnoksi parihuoneet. Sahatyömiehet saivat asunnoksi hellahuoneet. Samuelin vaimo Karoliina ei suostunut muuttamaan pieneen kylään, jossa ei ollut koulua eikä kauppaa, vaan jäi lastensa kanssa Kotkaan. Perhe asui lähes 10 vuotta kahdella paikkakunnalla. Lopulta Norjan sahan johtaja saattoi perheen asumaan samalle paikkakunnalle. Perheen tytär kertoi: Konsuli Gullichsen, joka oli äidille tuttu, sillä äiti oli hoitanut tämän taloutta hänen ollessaan poikamies, sanoi äidilleni, että Låmgin mamman on nyt lähdettävä Rutolaan. Hän pani miehet asialle, perheen tavarat lastattiin lotjaan ja äiti lapsineen laivaan, joka toi heidät Rutolaan.
Sahapalot olivat yleisiä ja sunnuntai-iltana 26.11.1919 saha paloi. Palo alkoi klo 17:00 ja levisi nopeasti koko saharakennukseen. Itä-Suomen Sanomissa kerrottiin: Tulipalon alkaessa lämmittäjä oli konehuoneessa, mutta ei huomannut mitään epäilyttävää ennen kuin palo havaittiin ulkopäin Lappeenrannan palokunta oli sammuttamassa paloa ja se sai pelastettua vain lautatarhan sekä höyrykattila- ja konehuoneen.
Saha oli palon alkaessa pysähdyksissä, eikä kukaan loukkaantunut. Palon seurauksena työttömäksi jäi 125 ihmistä. Kruununvouti suoritti poliisitutkinnan ja aluksi paloa epäiltiin murhapoltoksi. Syttymissyy jäi kuitenkin epäselväksi. Saha oli vakuutettu Suomen sahanomistajien paloapuyhdistyksessä 289.800 markasta. Vahingoksi arvioitiin 140.000 markkaa.
Lapatonniemen toinen saha
Kansan Ääni uutisoi jo joulukuun lopussa: Ruttoisten höyrysaha, joka äsken paloi, on ruvettu uudelleen rakentamaan. Saha tulee neljäraamiseksi kuten entinenkin ja sen on laskettu tulevan valmiiksi maaliskuuhun mennessä.
Sahaus alkoi huhtikuussa ja elämä kylässä palautui ennalleen. Hietasen sahan palon jälkeen Kotkasta siirrettiin vuonna 1928 viides raami Rutolan sahalle.
Höyryä Rutolan sahalla kehitettiin viidessä 96 m2 tulipinnalla varustetussa kattilassa. Voimakoneena oli makaava 395 ihv:n höyrykone. Toinen pienempi höyrykone pyöritti sähkögeneraattoria, josta ylivientilaitoskin sai voimansa vv. 1909-1930. Sen jälkeen ylivientilaitos pyöri valtakunnan virralla.
Saha oli oli usein pysähdyksissä tukkipulan takia. Seisokin ajaksi työväki irtisanotttiin.
Työpäivä oli tavallisesti 10-12 tuntinen ja työviikko kuusipäiväinen. Vuonna 1917 säädettiin työaikalaki, jolloin työpäivä lyheni 8-tuntiseksi. Siihen siirryttiin vähitellen vuoteen 1920 mennessä.
Lapatonniemi oli tavattoman kumpuilevaa maastoa, mäkiä ja notkoja. Saha rakennettiin niemen itärannalle ja yhdessä lautapihan kanssa se täytti koko niemen. Maaston taki lautapihan perustaminen tuli kalliiksi. Toisin paikoin sahatavaran kuljetussilta oli jopa 9 metriä maanpinnan yläpuolella. Tapulin pohjat olivat korkeat ja tapulin alarivi saattoi olla lankun pituuden verran kuljetussillan alapuolella. Tapulin purkaminen oli hankalaa ja tuli huomattavaksi kalliinmmaksi kuin tasaisella alustalla. Taksana olikin 25 %:n korotus 1,5 metriin saakka siltatason alapuolella ja siitä alaspäin 50 %:n korotus vahvistettuihin taksoihin.
Sahauslukuja vv. 1923-1930
Vuosi kpl a'kj yht.kj std Haketta Vuoksenniskalle
1923 488.170 4.03 1.967.347 7.251,0 70.665 m3
1924 517.039 4.18 2.160.429 8.549,0 63.939 "
1925 488.404 4.03 1.971.229 8.158,2 63.659 "
1926 428.798 4,03 1.728.300 7.044,0 50.561 "
1928 580.682 3,73 2.166.696 9.386,3 56.062 "
1929 495.291 3.91 1.934.950 8.567,5 41.797 "
1930 135.332 4.54 613.980 2.700,6
1931 sahattu tilapäisesti hukkupuita ja rampoja
1932 - " -
Saha kävi kahdessa vuorossa paitsi vuonna 1930 yhdessä vuorossa. Kahden vuoron aikana siellä työskenteli parhaimpina aikoina ympärivuotisesti 250 henkilöä ja laivauskautena 400 henkilöä.
Lastaustyö oli kiireistä ja yhtäaikaa työskenteli monta lastausporukkaa. Työ tehtiin urakalla ja usein ylitöinä, jotta kuormat saatiin nopeasti Kotkaan.
Saimaalla operoivat mm. Heikki Peuranen, Cristian Kontturi, Ahkera, Paavali ja Enso-nimiset Gutzeitin laivat.
Sahalaitokset automatisoituivat ja kehittivät työtehoaan ja -menetelmiään. Rutolan saha osoittautui jo 1920-luvulla vanhanaikaiseksi, kankeaksi ja kalliiksi ylläpitää.
Eterlä-Saimaa kirjoitti 7.8.1930:Rutolan sahaus on kokonaan lopetettu ja saha seisoo. Myöhemmin syksyllä tullaan kenties sahausta jonkin vderran suorittamaan, mutta missään tapauksessa sitä ei enää vastaisuudessa tulla entisessä laajuudessa jatkamaan. Työväkeö on sahalla nykyisin vähän, sillä siellä toimitetaan parhaillaan pienempiä lastaustöitä. On hyvin todennäköistä, että ankean pulakauden vuoksi tullaan Rutolan sahan toiminta kokonaisuudessaan lopettamaan.
Vuoden 1931 lokakuusta lähtien Rutolassa sahattiin kolmen kuukauden ajan. 30 henkilöä sai töitä. Heille ilmoitettiin töiden alkaessa, että palkkoja alennetaan 50 % edellisen kevään maksetuista palkoista ja että korkein miehille maksettava tuntipalkka on 2,25 mk. Vuoden 1932 tammikuussa saha toimi vielä muutaman viikon.
Sahan lopettamista suunniteltiin pitkään. Tornator Oy liitettiin yhtiöön vuonna 1932. Sen jälkeen Rutolaan tulleet rampatukit niputettiin uudelleen ja hinattiin Vuoksenniskalle Harakan sahalle. Myöhemmin ne kuljetettiin autolla Kotkaan.
Rutolan saha ja lautatarha purettiin vuosina 1932-33 ja viimeinen näkyvä muistomerkki, tiilinen savupiippu kaadettiin 26.3.1949. Samalla purettiin vanha konehuone.
Kun saha oli lopetettu ja kaikki sahatavara poistettu niin tyhjä lautapiha korkeine pohjineen ja kuljetusratoineen erottui selvästi katsojille. Vuorineuvos Kotilainen sanoi sitä katsellessaan: Gutzeitissa on ollut kaksi hullua, toinen joka tämän on tällaiseen paikkaan rakentanut ja toinen, joka sitä nyt purkaa.
 |
| Rutolan kolmas saha Kuva: Veikko Anosen kokoelmista |
 |
| Tukkien kuormausta Rutolassa Väliväylän uittojen loputtua Kuvs: Liisa Seppälän kokoelmat |