Tukkipojat olivat aikoinaan suomalainen vastine lännensankareille. Se oli raskaan työn romantisoitu kulissi. Tukkilaiskisat olivat hyvä syy harjoitella työssä tarvittavia taitoja.

Raskas työ, kapea leipä, kylmyys eväiden yksipuolisuus, majoitustilojen ankeus ja ammattisairauksien kierteet unohtuivat, kun kauniina kesäpäivänä kilvoiteltiin "Kuka on suurin" miesten ja uittoyhdistysten kesken.

1940-70-luvuilla järjestettiin tukkilaiskisoja kymmenillä paikkakunnilla. Yleisömenestys oli aina taattu. Vuonna 1955 Kymenlaakson kisoja oli seuraamassa Korialla yli 5000 henkilöä. Välipaloina kuultiin musiikkia, Korialla esiintyi Tapio Rautavaara kitaransa kanssa.

Tavallisesti kilpailulajeina olivat sumajuoksu, puomilla juoksu, sestominen ja keluaminen. Tukkilaisvala oli monesti vain näytösluonteisesti mukana. Sen esitti usein koko kisan voittaja. Koskenlasku oli myös usein mestaruustaiton ulkopuolella. Joukkueina kilpailtiin soutamisessa, joskus oli myös köydenveto- ja uintikilpailuja.

Yleisö tykkäsi sestomisesta, puomilla juoksusta ja tukkilaisvalasta, koska niissä kilpailijat saattoivat kastella housunsa moneen kertaan. Tukkilainen ei vettä pelkää ja veden varaan saattoi joutua koska tahansa. Tukkilaismestareita olivat kaikki, jotka kisaamaan uskaltautuivat.

Väliväylän tukkilaiskisat pidettiin juhannuspyhinä ja Tirvalla. Vuosien 1950 ja 1951 kisojen mestari oli Tirvan Toivo Gardemester.

Lappeenrannan metsämiesjärjestöjen kisoissa Karhusaaressa vuonna 1952 mestari oli Tirvan Pentti Markkanen. Vuosina 1952, 1953 ja 1955 Kymenlaakson kisojen sekä vuosien 1953 ja 1954 Etelä-Saimaan tukkilaiskisojen mestari oli Lakkalan Unto Nyyssönen.

Vuonna 1955 Savitaipaleen Partakoskella mestari oli Lakkalan Teuvo Vanhalakka.

Vuonna 1957 Partakosken mestariksi tuli hauholainen Onni Valkama. Toinen oli Tirvan Pentti Markkanen.

Onni Valkama voitti vuoden 1958 Karhusaaren tukkilaiskisat. Hyviä haastajia olivat Unto Nyyssönen ja Pentti Markkanen. Nyyssönen voitti sumajuoksun, oli toinen puomilla juoksussa ja kolmas keluamisessa. Markkanen tuli toiseksi sestomisessa ja sumajuoksussa.

Lakkalan Unto Nyyssösen hyvinä työ- ja kilpakumppanina menestyivät myös Viljam Punkkinen, Terho Vanhalakka ja Erkki Venäläinen.

Väliväylän työnjohtajapiirien soutukilpailut voitti usein Lakkalan joukkue. He olivat kärkisijoilla Enso-Gutzeitia edustaessaan myös Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kisoissa. Karhusaaressa vuonna 1952 soudun voitti Wahl-yhtiö, Kymissä vuonna 1953 Kymin Uittoyhdistyksen Laajakosken joukkue. Vuonna 1954 Vuoksella voitti Rauma-Repolan metsäosasto, vuonna 1954 Vuoksella Kymin Uittoyhdistyksen Myllykosken joukkue ja Partakoskella vuonna 1957 Enso-Gutzeitin Huopaisen joukkue. Karhusaaressa voitti Enso-Gutzeitin Jokelan joukkue.

Lakkalan Viljam Punkkinen Korialla koskenlaskussa Kuva: Kannuskosken marttojen kokoelmat

Toivo Gardemester, jota metsästysharrastuksen tähden kutsuttiin myös Kettu-Topiksi Kuva: Valkealan Sanomat

Jokelan Tauno Keppo suma- ja puomillajuoksussa Kuva: Matti Eronen

Kannuskosken kuulumisia kirjoiteltiin Etelä-Suomi-lehdessä 1900-luvun alussa:

Tapaturma sattui viime kuun 29 päivän iltana Kannuskosken tehtaalla Valkealassa työmies Isak Hyypiölle. Puuhiomapuiden puhdistuskoneen terässä katkesi hänen vasemman käden etusormi pitkän matkaa aivan eri poikki sekä keskimmäinen sormi sai pahan haavan. (4.6.1904)

Höyryvoimaa tullaan piakkoin käyttämään Kannuskosken tehtaalla Valkealassa vesivoiman lisäksi etupäässä kumminkin sähkövalokoneen käyttämiseksi. Konehuonetta kivestä ja tiilestä rakennetaan parhaillaan. (7.6.1904)

Ennemmin on tällä tehtaalla kaikki tavaran kuljetus varastotarhasta tehtaaseen suoritettu hevosvoimin, joten hevostyötä siinä seikassa täytyi hyvin ahkeraa toimittaa. Mutta nyt on rakennettu raitiotie, jota myöten tavaran kuljetus käy miesvoimin hyvin helposti päinsä, kun koko matka on myötämaata ja sitä paitsi sujuu työ paljon nopeammin. Kun kumminkaan ei vielä ole kaikille suunnille raitiotietä, niin tehdään tavaran kuljetusta vielä entiseen tapaan hevosvoiminkin; vaan paikoin sen lainen hevostyö loppunee, sillä parhaillaan rakennetaan uusia raitioteitä. (27.6.1905)

Kannuskosken tehtaalla oli Juhannusiltana kelpo kekkerit, jotka tehtaan isännistö entisen tavan mukaan toimeenpani työväelleen. Sanomattakaan mitään suun sukimisesta, jota monella hyvällä muistettiin, kuten kahvilla, teellä, pullalla, simalla jne. hauskuutettiin aikaa kaiken moisella urheilulla. (27.6.1905<9

Höyryn voimalla toimiva tehtaan osa on vaikutuksessa alati sanottuna vesiränniä rakennettaessakin, ja sen osan henkilöt sekä miehet että naiset tavallisissa tehtaan töissä. Höyryn voimallakin käyvässä tehtaan osassa kelpaa työskentelijöitä, vaikka ei kumminkaan niin paljon kuin vesivoimaisella puolella. (19.8.1905)

Hioketehtaalla uusittiin vesiturbiinien ränni ja tämä osa tehdasta seisoi. Ränni uusittiin perusteellisesti ja työtä tehtiin yötä päivää kaarilamppujen valossa. Tehtaan työläiset olivat työllistettyjä tehtaan maatilan töissä. Uusi ränni vuoti uutena ja sitä tilkittiin ulkoa päin. Tehtaalla otettiin myös käyttöön kuorintakentän vanhat kuoret polttoon. (7.9.1905)

Tehdasrakennusta laajennetaan parhaillaan Valkealan Kannuskosken tehtaalla. Kivijalka on juuri nyt tekeillä ja heti ruvetaan seiniä muuraamaan tiilestä. Tuo uusi suuri huone tulee sisältämään puiden kuorimiskoneen, sirkkelin ja kaikenmoisia muita pienempiä koneita, Valkealassa on taas uutta työtä työväestölle tuon tehtaan laajennus rakennuksen takia. (7.10.1905)

Omituinen vahinko sattui tämän kuun 16 päivän iltana Valkealan Kannuskosken tehtaalla työmies Vihtori Lakalle, kun hän silloin pidetystä tilistä saatuaan rahoja noin 400 markkaa paperissa, pani ne pahvien väliin eväskoppaansa, jonka antoi sitten kuuron sisarensa kotiin vietäväksi, missä äitinsä rahoista mitään aavistamatta viskasi tavan mukaan tahrautuneet pahvit hellauuniin palamaan ja siten joutuivat rahatkin liekkien uhriksi. (2.4.1906)

Paksuja sahapölkkyjä on tullut tänä kesänä pienempien puiden ohella Valkealan vesireitiltä Kannuskosken uittamon kautta, koska niitä töin tuskin on saatu uittosuppilosta läpi mahtumaan. Nuo aarnipetäjät ovat kasvaneet Raja-Karjalan kankailla, josta ne on johdetut Saimaan vesistön kautta ja Lappeella olevan Rovontaipaleen ylitse sanottuun vesistöön solumaan edelleen Kotkan sahoja kohti. (2.4.1906)

Kurkkumätää on ollut kuluneen joululoman aikoina liikkeessä Valkealan Kannuskosken tehtaalla, sairastaen sitä raskaasti semmoistenkin perheiden jäsenet, jotka eivät tavallisesti ole suuren yleisön kanssa yhteydessä, josta seikasta näkyy, että sanottu tauti on vallan tarttuvaa ja siihen sairastuneita ja heidän kanssa oleskelleista henkilöistä suurella huolella kartettava. (17.1.1907)

Lähde: Timo Lehmusen masinistikirje 6/2013

Kannuskosken "vanhoja" aikoja Kuvat: Kannuskosken marttojen kokoelmat