Väliväylän puulauttoja kuljettivat pääasiassa erikokoiset varppaajat. Puiset s/s Ola ja s/s Jylle aloittivat jo 1891. Vielä vuosisadan lopulla tilalle tulivat samannimiset rautaiset varppaajat sekä Jänkö, Risto, Rapu ja Tirva. 1900-luvulla tulivat Wäinölä, Sievä, Lappala, Aino, Jylle ja Kyykoski varppareiksi väylälle. Osa niistä muutettiin 1950-luvulla hinaajiksi, mutta Risto, Aino ja Tirva varppasivat uittoelämänsä loppuun saakka.

Minimimiehitys varpaajassa oli kapteeni, konemies ja laivapoika sekä veneissä kaksi hakamiestä.

Laivapoika, jota kutsuttiin Väliväylällä väylän kohdan mukaan vimpsipojaksi, pimpsipojaksi, pimpsariksi tai sinkkipojaksi, oli erittäin tärkeä "apupoika". Työ laivassa aloitettiin yleensä pimpsarina (jopa 11-vuotiaana) ja siitä edettiin uralla  pikkuhiljaa iän ja taitojen karttuessa jopa konemieheksi. Tavallista oli, että pienissä laivoissa jokainen henkilökunnan jäsen teki tarvittaessa kaikkia töitä.

Moni vimpsipoika kertoi hakanneensa pitkällä puulangella savea pois varppausvaijerista. Työtä oli paljon muutakin.

1940-luvulla töissä ollut 14-vuotias pimpsipoika kertoi päätehtävistään: Tähystäminen, vaijerirullan hoito, ankkurin lasku ja ankkurin nostossa sen jarruttaminen ylhäällä paikoilleen.

Ala-Kivijärvellä Jylle-laivassa vedettiin 7-8 pyrästä peräkkäin. Jos jokin lauttaa ympäröivän puomin pää osui rannalla olevaan esteeseen tai kapeassa salmessa tukkisuma rupesi ruuhkautumaan, piti laivan veto saada loppumaan. Pimeällä tukkimiehet näyttivät stopin raapimalla tulitikkuja, jotka näkyivät kaukana olevaan laivaan tosi huonosti. Päivällä samaa tarkoittava merkki oli, kun pyöritettiin tukkihakaa pään yläpuolella. Uusi vetolupa laivalle tuli, kun tukkimiehet huusivat "ajelee" ja samalla pyöritettiin hattua kädessä.

Kun laiva tuli ankkuripaikalle, kapteeni ilmoitti konehuoneeseen ankkurin laskemisesta. Komennot ohjaamohytistä konehuoneeseen annettiin puheyhteydellä putken välityksellä tai konehuoneessa olevalla soittokellolla, johon hytistä johti vaijeri.

Käskyn saatuaan  pimpsipoika otti vaijerirullan päästä jarrukii

lan pois, jolloin ankkuri putosi järveen. Ankkurin nostossa poika laittoi saman kiilan lukitukseksi paikoilleen, jolloin vaijerirulla lukkiutui ja ankkuri jäi peräpään rissapyörän alle roikkumaan.

Kun laiva varppasi, pimpsipoika käänsi sinkin eli vaijerin ja valvoi, ettei mutaa tai savea tullut mukaan jörvestä. Savea hakattiin pois kolme metriä pitkällä puukangella. Koneen peräpäässä oleva koneen pyörittämä vaijerirulla kelasi vajerin tasaisesti rullalle. Vaijerin pituus oli hiukan yli 2 kilometriä. Silloin kun peräpään rissapyörä aökoi olla jommassa kummassa laidassa, oli pimpsipojan kipaistava raput konehuoneeseen ja sieltä laivan perään asti kääntämään vaijeri kelautumaan kohti rullan toista reunaa. Vaijerin kääntöväi oli 5-10 minuttia rippuen kelausnopeudesta ja vaijerin määrästä rullalla.

Jos vimpsipoika joutui yksin tähystämään hakamiesten merkkejä konehuoneessa, konemies käänsi vaijerin. Vimpsipoika keitti miehistölle kahvit.

Työ oli raskasta ja työvuorit 12-tuntisia, mutta pojilla oli kova halu uittotöihin. Työpaikan sai monasti "isältä-pojalle"-systeemillä tai kysymällä keväällä ajoissa työnjohtajalta. Palkka oli hyvä verrattuna maatalojen töihin. 150-luvulla vimpsipoika sai kuukauden palkalla ostettua mopedin. Polkypyörä tai kello oli monen vimpsipojan ensiostos.

Uusi vimpsipoika koki myös alkuaikoina koiruuksia:

Kun halkoja lastattiin laivaan, uudelle pojalle annettiin ensimmäinen vuoro. Miehet mättivät kärryt aivan kukkuroilleen ja sanoivat, että siitä vain laivaan. Kun vimpsipoika sai painavan kuorman perille, hänelle sanottiin, ettei tällaisia kuormia tehdä kuin ensimmäisellä kerralla. Miehet halusivat katsoa, uiko poika kärreineen.

Kipparin vaimo oli laivaemäntänä. Aamukahvia juodessa toiset miehet sanoivat, että ota poika pullaa, siinä on lautasella tuhdit palat. Emäntä mulkaisi pahasti, kun huomasi vehnäset syödyiksi. Miehet tiesivät kyllä, että ne olivat kipparin nimikkopalaset.

Pimpsipoika herättä laivassa yöpyvän mieheistön hommiin. Kippari siirsi salaa kelloa pari tuntia eteenpäin, kun huomasi laivapojan nukahtaneen ennen aikojaan. Kun poika heräsi, hän huomasi, että kello oli vähän vaille kuusi ja kuudelta piti olla kahvit. Poika keitti vauhdilla kahvit ja lähti herättelemään miehiä. Tällä välin kippari käänsi kellon takaisin oikeaan aikaan. Porukan ilmeet naurattivat kipparia, kun huomattiin, että kello on vasta neljä.


Leila Pyötsiä Rapl-laivalla pimpsarina Kuva: Eeva Räisäsen kokoelmat

Risto-laivan henkilökuntaa, mukana pimpsipoika Martti Nurkka Kuva: Paavo Naumasen kokoelmat